On sängyn päälle levitetty tilkkutäkki...

Muutamia vuosia sitten meidän äiti innostui tilkkuilusta ja teki eri tilkkutekniikoilla monia aika kivoja juttuja. Mä taisin pariinkin otteeseen huomauttaa homman älyttömyydestä - ostaa nyt kankaita, silputa ne ja ommella uudestaan yhteen! Ja tästä huolimatta otin tottakai ihan mielissäni äidin tekemät upeat tuotokset vastaan...

Nooh, onneksi maailma yleensä osoittaa, että ei kannattaisi toisten innostukselle irvailla. Kävi nimittäin sitten niin, että viirinauhoja tehdessäni silppusin vihreitä kankaitani kolmioiksi AIVAN LIIKAA. Siellä ne pyöri kangaslootassa mun tiellä ja tajusin, että enempää viirinauhoja emme tarvitse. Päässä alkoi pikkuhiljaa raksuttaa, että jos ne kolmiot surauttelis yhteen peitoksi. Siis palaset lattialle ja palapelin tekoon. Ensin tuloksena oli kaaos, mutta tämän Anniinan ostaman ruotsalaisen katselukirjan ansiosta palaset loksahtelivat paikoilleen. (On muuten loistava kirja, jonka kuvituksista olen hakenut innostusta mm. applikaatioihin.)

Ihan kokonaista lasten sängyn päiväpeitettä kolmioista ei syntynyt, joten kaivoin esiin viisi vuotta vanhat keittiön verhot ja silppusin niistä tilkkupalaan sivukaistaleet. Hetken mielijohteesta jätin peiton päihin muistoksi valelaskosverhon laskokset. Muutenkin tein aika rennolla meiningillä. Ei nuo kolmiot ole ihan kohdakkain ja alempana olevasta kuvasta näkyy, että saumat vähän vetää ja peitto on rypyssä. Ehkä sitä osaa ottaa rennommin, kun kangas ei ole varta vasten työtä varten kalliilla hankittu, vaan kaikki on jämämatskua.

Anniinaltakin jo kyselin, että ei sulla ois mitään vanhaa päiväpeitettä tämän taustaksi. Viimein tajusin kurkistaa omaan kaappiin. Siellähän se meidän vanha ruskea päiväpeite lorvaili vailla mitään käyttöä. Silppusin sen kolmeen palaan, yksi tähän, toisesta ehkä päiväunipeitto joskus ja kolmas vuodesohvan peitteeksi.

Jotenkin tätä vihreää kangasta tuntuu riittävän edelleen, joten pahoin pelkään, että siitä tulee vielä jatkossakin jotain ommeltua. Onneksi se on mieluista ja passaa lastenhuoneeseen :D. Tilkkuilun puolestaan jätän jatkossakin muille, vaikka aika kivaa se näin välipalana olikin.