Innostuksen alkulähteillä

Ystäväni kysyi minulta taannoin, miten nykyään ompelen, tuunailen ja värkkäilen niin paljon. Hyvä kysymys, aina kun ei ole ollut näin. Lapsuudessa ja nuoruudessa kyllä tein käsilläni jotain koko ajan, mutta opiskelujen ja töiden myötä oma vapaa-aika väheni niin, että tein käsitöitä/tuunauksia lähinnä kesäisin ja muilla lomilla. Satunnaisesti ostin langat pipoon tai kaulaliinaan tai ompelin verhot. Ideoita oli ja niitä kirjailin pieniin muistikirjoihin, mutta sinne ne suureksi osaksi jäivät, ajan puutteessa.

Kun äitiyslomani alkoi, olin ensin vähän kauhuissani. Kamalasti aikaa! Sitten aika alkoi täyttyä kun tajusin tilaisuuteni tulleen. Talteen jääneet langat ja kankaat ja muuta ideat alkoivat muhia mielessäni ja johan alkoi tapahtua. Ensin tein vanhoista verhoista vuorauksen äitiyspakkaukseen. Olin innoissani, koska käytin siihen vain ja ainoastaan vanhoja materiaaleja.

Seuraavaksi leikkelin kivoista väripapereista vihreitä lintuja hoitopöydän piristeeksi. Naurettavan pieni juttu, mutta olin siitä aivan liekeissä. (Malli on Ylen Olotilan sivuilta napattu. Klik.)

Samoista papereista tein myös pääsiäiskoristeita. Tein munanmuotoisen pahvikaavan, leikkelin papereista munia, laitoin aina kolme päällekkäin ja surautin yhteen ompelukoneella. (Teline on Ikean ja kuvat on kaivettu esiin kännykästä, laatu sen mukainen.)

 

Sitten, päivää ennen esikoiseni syntymää ompelin aivan innoissani näitä.

 

Ideana oli jossain netissä näkemäni kirjaimen muotoiset tyynyt. Ne olisivat olleet liikaa tilaavieviä, joten tein esikoiselle valmiiksi valitun nimen etukirjaimen muotoisen pinnasängyn koristeen. Turhakkeista turhakkein, mutta silti aika kiva :D. Kangas on samaa vanhaa verhokangasta ja välissä on ohutta vanulevyä.

 

Sen kaveriksi tein kaksi sydäntä, joiden takana on taskut. Sydämet on tehty vanhan tyynykankaan jämistä ja sisällä on ohut vanulevy. Sydämet kiinnitin myös pinnasänkyyn ja tungin taskuihin vuosi sitten silmälasini ja lapsen tutin, jotta löysin ne yölläkin silmät ristissä.

Nyt sydämet ovat siirtyneet ompelupisteeseeni tuolin selkänojaan ja taskuissa voi säilyttää kyniä tai vaikka mittanauhaa. Siinä ne muistuttavat minua innostuksen alkulähteistä ja siitä, että kauan talletetuille kankaille, nauhoille ja papereille löytyy lopulta aina käyttötarkoitus.