Kevätperhosia

Mulla on joku perhosvillitys. Kevätkassinkiin sellaisen halusin, eikä perhosten kaipuu sillä helpottanut. Ehkä osasyynä tähän villitykseen on se, että talvilomalla kävimme ulkomailla eläintarhassa, jossa kasvatettiin perhosia. Olivat tajuttoman hienoja, isoja ja värikkäitä!

No, nyt sitten luin Kirjan uusi elämä -kirjaa ja kappas, innostuin heti perhosjutuista.

Siellä oli ohje tällaisiin perhostikkuihin. Itse asiassa tätä ennen kirjassa neuvottiin, miten tehdään perhosmobile ja nämä tikut olivat saman idean muunnos. Innostuin heti! Vaikutti helpolta: perhoskuva liimataan rautalankaan.

Halusin kuitenkin perhoseen aidompaa fiilistä, ihan kuin perhonen löisi siipiään. Ajattelin siis leikata kaksi samanlaista perhoskuvaa ja kiinnittää ne rautalankaan. Siis ajattelin. Lopulta päädyin siihen, että perhosenkuvia on kuusi. Se tuntui tukeavammalta. Päätin nimittäin ommella perhoset toisiinsa kiinni valkoisella langalla pienin pistoin ja pujottaa rautalangan noihin ompeleisiin kiinni. Niin välttäisin liimaamisen (eli sen, että liimaa on perhosen siivissäkin ja sitten perhoset olis mun mielestä tosi rumia.)

Perhosen mallin muuten otin suoraan kirjasta. Jäljensin mallin leivinpaperille ja revin vanhasta kirjasta sivuja ja leikkasin kerralla kaikki kuusi perhosta. Kirjan olin ostanut kirpparilta ja sen tiedän, että Erkillä on joku keskeinen rooli siinä. Aika usein hänen nimensä noissa perhosissakin vilahtelee. :)

Tein nyt aluksi vain muutamia tikkuja. Ehkä teen lisää vaikka erivärisistä kirjasivuista tai vanhoista kartoista. Laitoin näitä sitten kukkien joukkoon lentelemään.

Tällainen pieni askartelu oli juuri sitä, mitä nyt kaipasin. Mulla on pari pitkää projektia kesken ja välillä meinaa usko niiden kanssa loppua: olen varmaan eläkkeellä (+30 vuotta aikaa) ennen kuin edes toisen niistä saan valmiiksi...