Aurinkoisena päivänä normaalit ihmiset nauttivat säästä ulkona. Mulla puolestaan oli eilen auringon ansiosta valtavasti intoa saada valmiiksi kummitytölle ja hänen veljelleen tehdyt pipot (Pipot tehty samalla idealla kuin nämä, edelleen samoista Marimekon jämäpaloista). Tässä tapauksessa tarina meni vähän kuin sillä hiirellä sen takin kanssa. Piti tulla ensi nalle- ja autoapplikoinnit (mutta ei ollut sopivia värejä), sitten vanhasta t-paidasta leikellyt kuvat - jotka sitten hukkasin! Tiedättehän tunteen, kun joku esine on koko ajan tiellä ja sit kun sitä tarvitset, sitä ei löydy... Nooh, sitten iski kevätinspis ja pipot saivat väriensä perusteella ystävikseen ketun ja koiran. Molemmat on piirretty itse, mallia yksityiskohtiin haettu kuukkelinpojan avulla. Samainen kettu on seikkaillut aiemmin jo esikoisen paidassa ja koira sai vähän mallia kummitytön perheen labradorinnoutajasta.
Ei ne ihan Topi ja Tessu oo, mutta kun se kerran oli lapsena mun suosikkisatu niin sellaiset nimet niille annoin. "Me ollaan ystäviä, ikuisesti!" kuului aikoinaan kasettikirjasadussa, jonka Anniina-sisko joutui takiani kuuntelemaan lapsuudessamme aivan liian usein. Musta on tullut viimein ystävä myös mun ompelukoneen kanssa. Olemme löytäneet yhteisen sävelen myös applikoinnissa, joten kettua kehtaa esitellä vähän lähempääkin.
Ja ihan huippuihanat pipot kertakaikkiaan!!!
VastaaPoistaIhanat! Kiva, että sopu on löytynyt, odotan sopua myös omalle kohdalle, erityisesti aplikoinnin kanssa :)
VastaaPoistaKiitoksia Matonkude ja Purnauskis! Tuo yhteistyö ompelukoneen kanssa parani paljon jo ekan ison huollon jälkeen ja sitten on vaan etsitty sopivia asetuksia. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!
VastaaPoistaVau mikä ihana kettu! Minulla on myös ollut riitoja ompelukoneen kanssa, nähtävästi en oikein osaa säätöjä oikein asetella.
VastaaPoista