Takkatulen lämpöä

Joka ikinen vuosi hurahdan Puro-lankojen sävyihin. Niiden tekijä on nero, värit oikeasti toistavat luonnon sävyjä ja nimet ovat niiin kohdallaan. Niin tänäkin vuonna, tällä kertaa voiton veivät Takkatuli-kerät (vaikkakin myös Lehto- ja Retro-kerät houkuttelivat). Perjantaiostoksilla Prismassa mukaan tarttui yksi kerä ja lauantaina piti ostaa lisää Cittarista. Säälittävää, mutta niin totta.

Mulla ei ollut mitään muuta ajatusta kuin se, että lanka sopisi hyvin yhteen kesällä kirpparilta löydetyn hameen kanssa, koska mulla ei ole oikein mitään siihen sopivaa huivia tai muuta asustetta. Ensin neuloin viitisen senttiä ihan tavallista pyöröneuletta tuubihuivi mielessäni, mutta jotenkin ei vaan sitten innostanut. Purkaessani tuli mieleen, että paksumpana lankana tästä voisi tehdä ihan vaan kaulurin tai vaikka kaulakorun ja hetken mielijohteesta aloin virkata langasta ketjusilmukoita 8 koon koukulla. Ja kas, syntyi tällaista lankaa:

Aikani virkattua loin n. 50 silmukkaa , sen verran mitä 12mm ja 60cm pyöröpuikoille mukavasti syntyi ja sitten vaan neuloin. Välissä virkkasin lisää ketjusilmukoita ja se toikin työhön mukavaa vaihtelua. Yhden kerän virkattuani tajusin tarvitsevani sen toisen ja toisena iltana työ oli jo valmis. Kaulurista tuli n. 15 cm korkea, aivan tajuttoman simppeli, mutta jokin siinä taas mua lämmittää ja kiehtoo. Pinnasta tuli hauska, sekä oikealta

että nurjalta puolelta,

ja langan sävyt sekoittuivat värikkäiksi rivistöiksi.

Mustan paidan ja punaisen hameen kaverina tämä saanee työskennellä,

tänään se lämmitti ihan muuten vaan. Sen voi kiepauttaa kaulalle kaksin kerroin, nurin tai oikein päin.

Ajattelin, että kun ei ole kerran takkaa, niin onpa sitten tämä lämmittämässä näissä viilenevissä syyssäissä. Oikeastaan tekisi mieli vielä tehdä säärystimet tämän kaveriksi, saas nähdä!