Liukuva väri kiehtoi

Kaikki alkoi kirpparilöydöstä: Fidalta tummansininen vanha Dylon-värinappi 80 sentillä. Päätin ostaa sen, vaikken tiennyt, mitä sillä tekisin. Joskus teini-ikäisenä värjäilin paljonkin vaatteita batiikkityyliin ja joskus olen kirpparilöytöjäni värjännyt. Mutta siitäkin on aikaa.

Värinappi ehti olla pari viikkoa eteisen laatikossa ennen kuin keksin. Tekisin paitapuseron liukuvärjäystekniikalla. Siskoni Katariina tästä hieman jo huolestui. Hän muisti liukuvärjätyt hameet, jotka meillä olivat lapsena. Ne olivat todella hippihameet ja ihan sellaista en tällä kertaa ajatellut.

Kun vielä kirpparilta löytyi sattumalta sinisävyinen nappipussi (50 senttiä), juttu oli ihan selvä. Kohtaloa tämä on, kun löytyy ensin värinappi ja sitten sävy sävyyn napit. Totta kai osa paidan napeista pitäisi vaihtaa värjäyksen jälkeen.

Paita löytyi H&M:ltä. Etsin sitä kyllä kirpparilta, mutta eihän oikeanlaista paitaa löydy juuri silloin kuin pitäisi.

Värjääminen on oikeasti aika helppoa, kun vain muistaa suojata kaikki paikat. Minä en muistanut. Unohdin, että heti kun värinapin puhkaisee, väri saattaa levitä minne vain. Niinpä paitaan tuli heti pari roisketta, jota en ollut suunnitellut. Aluksi ärsytti suunnattomasti, mutta harvemmin mun projektit menevät kuin...no tiedät kyllä.

Yritin saada paitana kolme väriä. Vaalein sininen on ollut vain pari minuuttia väriliemessä, keskisininen kymmenen minuttiia ja tummin sininen puoli tuntia. Sitten huuhtelin kunnolla, kuivasin, silitin ja vaihdoin kolme alimmaista nappia. Tällainen siitä tuli.

Väristä tuli tuollainen aika elävä (lue: ei tasainen), koska värjätessä paita ei ollut täysin suorana vaan jäi hieman ruttuun.

Nyt tuntuu, että värjäystekniikka alkaa olla paremmin hallussa. Mitähän sitä sitten seuraavaksi värjäisi?