Kankaat kaulassa

Olenpas mä ollut täältä kauan poissa - tai siltä ainakin tuntuu! Työt ja arki ovat imaisseet mukaansa ja vaikka koko ajan käsissä jokin työ onkin, eteneminen on hidasta eli korkeintaan sen yhden telkkariohjelmallisen verran illassa. Viikonloppuisin tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta puuhaa on muutenkin ja tunnun vaan juoksevan muutaman projektin väliä.

Nämä huivit valmistuivat itseasiassa jo ennen töitä ja ihan ekoilla työviikoilla. Hain Eurokankaasta jo aiemmassa postauksessa mainittua trikooraitakangasta ja paidan valmistuttua syntyi lopusta kankaasta hyvin yksinkertainen tuubihuivi. Tai oikeastaan kaksinkertainen, taitoin nimittäin kankaan väärät puolet vastakkain ja ompelin sitten putkeksi. Näin ollen yleensä näkyy vaan kankaan oikea puoli, tosin kyllä se nurjakin sieltä pilkistelee ja väliäkös tuolla. On ollut mun suosikkiasuste ekoilla viikoilla!

Eurokankaan palalaareista löytyi myös yllättävän kivaa puuvillakangasta. Mielessä olivat Vilassa näkemäni valtavat puuvillahuivit ja ihan massiivinen tästä tulikin. Vähän on tuntunut vielä liioittelulta, mutta ilmojen viilentyessä tämä alkaa olla jo aivan passeli.

Töihin piti eräänä päivänä pukeutua niin, että pukeutuminen kuvasti jollain tapaa maata, jossa on asunut. Hätäseltään kaivoin esille 10 vuotta sitten (huomaa vuosiluku kankaassa) Namibiasta ostamani elefanttikankaan, jolle ei ole löytynyt mitään käyttöä. Minuutissa kangas koneella surautellen tuubiksi ja kaulaan. Ja nyt vanha kangas tuntuu aivan tuoreelta ja sen värit juuri sopivan syksyisiltä.

Syksyn tulon tunnistaa kyllä siitä, että murretut sävyt kiinnostavat. Eilen kaupasta tarttui mukaan aivan vahingossa ihanaaihanaa Puro-lankaa takkatulen sävyissä ja tänään Kerästä tarttui matkaan upeaa sinapinkeltaista villalankaa. Enkä edes tiedä, mitä niistä syntyy...Ehkä se joku ilta tv:n ja kynttilöiden ääressä valkenee.