Kirja sisältää 200 kysymystä neulonnasta ja ensimmäinen niistä on "Mitä lanka on?". Ihan oikeasti. Pitkästyin saman tien. Kirja, joka alkaa wikipediamaisella määritelmällä ei voi olla hyvä. Ei vain voi. Hieman naureskellen selailin ekoja sivuja: Mitä teen, jos langassa on solmu? Miten lankaa pidellään? Huoh.
Kompastuin kuitenkin ylimieliseen asenteeseeni jo aika pian. Siinä 55:nnen kysymyksen kohdalla alkoi kiinnostaa: Miten voi estää huivin reunojen rullautumisen? Miksi reunasilmukoista tulee löysiä? Miten koristenyppy tehdään?
Loppujen lopuksi kirja on aika inspiroiva. Siinä on vastaus aika moneen kysymykseen, jota on neuloessa pohtinut. Selvisi, että päätöskierroksen viimeisen silmukan löystymisen voi estää, kun neuloo kaksi vikaa silmukkaa yhteen. Nyt enää mietityttää, miksi piti olla niin kyyninen aluksi.
Toinen kirja oli Arnen ja Carloksen Neulotut nuket (Nemo).
En varsinaisesti innostunut miesten joulupalloista, saati pääsiäispalloista. Mutta niissä tuntui olevan edes vähän ideaa. Miksi ihmeessä pitäisi nyt alkaa neuloa nukkeja? Kaiken lisäksi nuket näyttävät aika lailla sellaisilta, joita ala-asteella minun aikoinani tehtiin. (Meillä tosin tehtiin nukeista aina tonttuja, joten joku joulujuttu se oli. Mulla on vieläkin tallessa poika- ja tyttötonttu, joiden suiden tilalla on neppari. Niin, ne saa siis pussaamaan. Aika liikuttavaa.)
Kirjaan tutustuttuani en vieläkään innostu neulomaan nukkeja, mutta hellyin kyllä idealle - ja miesten näköisnukeille. Arnen ja Carloksen ohjeilla voisi neuloa vaatteita myös barbeille. Siitä olisin ollut lapsena todella innoissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti