Minun ja ompelukoneen suhde on aika mutkikas. Vielä teininä ompelin vaatteita ja meikkipusseja, mutta viime vuosina olen vältellyt konetta. Juuri ja juuri voin verhot lyhentää, mutta mieluummin en, jos ei ole pakko. Hameen hajonneen vetoketjun vein ompelijalle ja kirpputorilta ostamani hameen vein vähän aikaa sitten lyhennettäväksi siskolle (joka taisi viedä sen äidille, vai miten se meni?) :) Uskon, että osaisin kyllä, mutta se epäonnistumisen mahdollisuus on niin suuri, että en viitsi. Jännä juttu, että puikkojen tai virkkuukoukun kanssa epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta.
Yksi syy mutkikkaaseen suhteeseen lienee se, että ompelukone löytyi muuton yhteydessä vaatekaapin perimmäisestä nurkasta. Oli sellaisen tavaramäärän takana, joten ei ihme, ettei ole tullut nostettua konetta esiin useammin!
Eilen ystäväni kertoi Facebookissa haasteesta, joka sai mut pohtimaan, olisiko nyt aika lämmittää suhdetta ompelukoneeseen.
Keskosille lahjoitettavat nuppupeitot ovat sen verran pieniä, että ehkä uskaltaisin kokeilla taitojani. Kaiken lisäksi kaapeista paljastui kaikenlaisia kankaanjämiä, jotka kyllä voisi käyttää pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti