Ensin oli kerä ontelokudetta. Ostettu viime kesänä ja yritetty jo useasti aloittaa monenlaista. Olin neulomassa tyynyä, mutta kude loppui eikä samaa sävyä löytynyt. Turhauduin. Purin.
Jostain syystä lomamatkan jälkeen käsiä syyhytti niin, että tartuin toimeen. Päätin viimein virkata korin, vaikka en uskonut osaavani. Turvauduin Kauhavan Kangasaitan ohjeisiin ja seuraavana päivänä oli jo valmista.
Kude loppui vähän kesken nytkin, mutta olin silti tyytyväinen uuteen lankakoppaan.
Koska taudin oireet olivat selvät, sain puhuttua kesäreissun pysähdyspaikaksi Kauhavan kangasaitan. Jotenkin onnistuin ohittamaan kuteet, mutta en kuitenkaan Molla Millsin Virkkuri-kirjaa. Mukana oli onneksi kudetta yksi pikkukerä, sekin vanhoja hankintoja.
Virkkurin ohjeella tein toisen korini ja havaitsin kiinteän silmukan paljon puolipylvästä tukevammaksi. Tuloksena oli pikkukori, joka päätyi säilyttämään yhtä varavessapaperirullaa yläkerran vessaan :D.
Kangasaitasta oli tarttunut mukaan myös hauskaa bambubatiikkilankaa vaaleankeltaisen ja persikan sekä harmaan sävyissä. Mökillä virkkasin 'en-mitään' eli kokeilin tehdä koria minimuodossa. Ei kerrassaan mitään käyttötarkoitusta, mutta halusin kokeilla ja kesälomallahan ehtii.
Sain tehtyä jotain järkevääkin, nimittäin ylimääräisen suojan iPhonelle. Ohje on myös Virkkurin, mutta itse tein vain yhdellä langalla ja annoin langan kuvioida.
Kuvissa vilahtaa myös viime päivien kiinnostuksen kohde eli kuninkaallinen vauva live-kameroineen ja prinssin kunniaksi confettilakalla koristellut kynnet. Tästä kaikesta voi tosiaan vaan päätellä, että kesäloma on ollut tähän asti varsin onnistunut. Olo on rentoutunut, vapautunut, uskallan unohtaa suorittamisen ja tehdä kaikkea turhaa. Tämän fiiliksen haluan muistaa marraskuussakin.
ihania nuo korit.. tahtoisin niin oppia virkkaamaan nuita mutta eipä ole kukkaa vielä opettanut.. :D
VastaaPoista