Kuusi hyvää tekosyytä

Kesäloman aikana lankesin useammassakin kangaskaupassa trikoiden kohdalla.

Kyllähän mä tiesin, että tämä paitainnostus lähtisi käsistä. Voihan sille tosin keksiä montakin syytä, vaikka takuulla lapselle vaatetta riittää.

Tässä siis tekosyistä parhaimmat:

1. 2-vuotiaan pojan esikuvaksi kelpaavat taviskaupoissa vain rokkarit, surffarit tai ekonomit. Eli jos et tykkää pääkalloista, Hawaiji-kuosista tai kauluspaidoista, osta yksivärisiä tai liity kansalliseen ompelukerhoon.

2. Kirppareilta tuntuu olevan vaikea löytää enää tämänikäisen hyväkuntoista vaatetta, tyttöjen rimpsumekkoja lukuunottamatta. Ehkä ne kulutetaan puhki tai sitten ne ovat nettikirppiksillä, joita en käytä.

3. On kauhian kiva oppia jotain uutta ja yrittää saada aikaan sitä täydellistä paitaa.

4. On niin kauhiasti ihania kuoseja, jotka hämärästi muistuttavat omasta lapsuudesta. Melkein kuin karkkikaupassa olisi."No mää otan ekana 50 senttiä tuota ja 60 senttiä tuota..."

5. Onhan se nyt hirviän kiva tietää, että paitaa ei oo ommeltu hikipajassa vaan oman keittiönpöydän ääressä.

6. Ja saihan tästäkin niitä "hyvä äiti"-pisteitä? Emmää muuten ;). 

Nyt kun keksisi yhtä monta hyvää syytä lopettaa tämä ompelu. Pari paitaa vielä odottaa kankaina pöydän reunalla ja kangaskaupat kierrän toistaiseksi turvallisuussyistä kaukaa.