Pieni korttipaja

Yleensä jouluinen korttishow jättää pitkät jäljet. Kun ennen joulua olen askarrellut noin 50 korttia, olen yleensä vuoden askartelematta. (Tämän blogin olemassaolon aikana olen tehnyt tasan kerran kortteja, oikeasti yhden kortin.) Tänään huomasin, että viimejouluiset kortit taisivat olla viimeinkin niin yksinkertaisia, ettei korttien askarteluinto kuollutkaan vuodeksi.

Innostuksen alkulähde oli uudistunut Suuri Käsityö -lehti.

Ostin sen, koska minua kiinnosti kovasti, miten lehti on uudistunut. Parempaan suuntaan, sanoisin. Tai ainakin minun suuntaani. Siellä oli monia juttuja, joita voisin tehdä. Eniten innosti vauvalle tehty onnittelukortti, sillä tarvitsen sellaista lähiaikoina.

Siispä levitin paperi- ja teippivarastoni olohuoneen pöydälle sunnuntaibrunssin jälkeen. Tuo Käsityölehden kortti oli tehty leimasimilla, joita minulla ei tietenkään ole. Siispä päädyin piirtämään nuo potkupuvut itse. Kaikki kortin materiaalit olivat vanhoja korttipohjia, kuviopapereita ja lahjapapereita.

Samalla päätin teipata muutamia ystävänpäiväkortteja. Tulos oli sama kuin yleensä kortteja tehdessäni: hävetys. Ne näyttävät aina vähän siltä kuin lapsi olisi ne tehnyt. Mutta hauskaa askartelua on! Ja minua tietenkin viehättää se, miten voi käyttää kortteihin pitkään säilömiäni esitteitä ja papereita. Esimerkiksi tuo etualalla oleva sininen kortti oli edellisessä elämässään Triumphin alusvaatekuvaston kansi.

En ole vuosiin ystävänpäiväkortteja lähettänyt, mutta luulenpa, että tänä vuonna postitan kortin tai pari.