Innostuin, petyin, opin

Kurjinta on, kun kivat suunnitelmat kosahtavat. Mutta joskus niin vaan käy. Ja toisaalta silloin juuri huomaa, että joskus on vaan turha hirveästi vääntää ja säätää, vähempikin riittäisi.

Kävi nimittäin niin, että innostuin hirveästi järjestelemään kollegan vauvakutsuja. Selailin kivoja sivustoja, etsiskelin toimivia ideoita ja suhteutin niitä käytettävissä olevaan aikaan. Päädyin tekemään sankarin nimellä bannerin näillä ilmaisilla tulostettavilla pohjilla.

Lisäksi otin mallia Paljon iloa paperista-kirjasta sekä tästä Pinterestistä vastaan tulleesta kuvasta.

Tein siis erikokoisista ympyröistä palluraketjun ompelemalla ompelukoneella yhteen noin sentin välein.

Lahjaksi ompelin jälleen Värikästä vahakankaasta-kirjasta innostuneena viirinauhan sekä ruokalapun.

Kokeilinpa tehdä niitä jokablogin silkkipaperipallojakin (esim. klik) ja olipas se helppoa. Ajattelin, että muutamassa minuutissa väännän niitä vielä vaikka lisää. Ostin passelit lautasliinat ja niin edelleen ja niin edelleen.

Sitten tuli oksennustauti kylään. Banneri eivätkä ihana palluranauha päässeet koskaan juhliin, silkkipalloista puhumattakaan. Lahjat sentään odottavat, ja pääsen ne antamaan, kunhan pöpöt on karkoitettu.


Mitäkö opin? Sen, että juhlista tulee aina kivat ihmisten ja juhlan takia, ei koristeiden ansiosta. Lapsen synttäreiden lähestyessä otan siis iisimmin tai ainakin yritän.