Jos ajattelisin käsitöitäni vain blogin kannalta, en koskaan aloittaisi näitä isoja projekteja, joista näyttää muodostuvan ikuisuusprojekteja. Mutta en minä sellaista ajattele.
Uusin ikuisuusprojektini alkoi viikko sitten, kun tajusin, että minulla on vanhasta matonkudekori-innostuksesta jäänyt jäljelle lukuisia kerän loppuja. Niillehän pitää tehdä jotain!
Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että aina yhdessä keränjämässä on kuitenkin niin vähän kudetta, ettei niistä kovin paljon saisi aikaan. Siksi kävin heti Snurressa hakemassa vähän lisää. Ihan sellaisia perusvärejä kuin mustaa, valkoista ja harmaata.
Tässä vaiheessa tilanne näyttää tältä. Keriä on hyvin monenkokoista ja tiedän, että vielä pitää hankkia lisää keriä, jotta tästä lopulta syntyisi jotain. Enkä itse asiassa pääse hommassa eteenpäin, ennen kuin käyn ostamassa lisää kudetta. Muuten työn alkupään väritys on ihan toisenlainen kuin loppupään väritys. Nyt tilanne siis junnaa ja kaikki ikuisuusprojektin merkit ovat ilmassa. Tai ehkä kyllästyminen vielä puuttuu. :)
Ai mitäkö tästä on tulossa. Nooooo.... Sanotaan, että jotain sisustukseen liittyvää, mutta en ehkä vielä halua asiaa tarkemmin määritellä. Voi nimittäin olla, että tässä käy kun siinä vanhassa Hiiri kissalla räätälinä -sadussa. Ei tullutkaan takki, tulikin kukkaro. Tältä kuitenkin näyttää tällä hetkellä.
Lopuksi kuva, joka ei liity asiaan millään tavalla. Mutta kun otin kameran esiin, oli pakko kuvata samalla myös eteisen lilja, joka on juuri avannut kukkansa. Minusta se on tosi ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti