Alea iacta est!

Olen palannut töihin. Hurjaahan se on puolentoista vuoden kotona olon jälkeen. Uudistaakseni vaatevalikoimaani hitusen, kävin Eurokankaassa etsimässä palakankaita tuubihuiveihin. Yleensä en löydä kyseisestä kaupasta juuri mitään, mutta nyt lykästi. Mukaan tarttui iso pala ihanasti laskeutuvaa raitatrikoota sekä puuvillaista kukkakangasta. Tuubihuivien sijaan tartuinkin ensin raitakankaaseen ja tekaisin siitä itselleni paidan samalla idealla kuin kesäisen pitsipaidan. Toisin sanoen tein paidan kahdesta palasta, hihoja en siis leikellyt erikseen. Kuulemma ovat kimonohihat tällaiset. Laskeutuvaan materiaaliin toimi loistavasti, eikä tarvinnut huolia raitojen kohdistamisesta.

Venekaula-aukon huolittelin muotokaitaleella ja hihat laiskana surrautin ompelukoneen erikoissiksakilla rullapäärmeen tapaan. Helman sentään jaksoin ommella ihan oikeasti.

 

Chanelin hengessä raidat saivat kaverikseen nopat. Näin kesällä Chanel-televisioelokuvan uusinnan, jossa Cocolla oli kaulassaan kultainen ketju, jossa roikkui tiheään noppia. Se innosti ja kirpparilta satuin löytämään kaksi eriparinoppaa, joihin porasin pisteiden kohdalta läpi asti reiät, pujotin reikään korupiikin ja taivutin erittäin huonoilla pihdeillä silmukan. Silmukkaan vielä pyöreä rengas ja mikäliepronssiketju lenksujen läpi.

Näillä työt lähtivät käyntiin hyvillä mielin! Arpa on heitetty, paluuta ei ole!