Välipäivien välipaloja

Jotkut projektit kestävät kauan, varsinkin jos suunnitteluvaihe lasketaan mukaan. Siinä mielessä tämä proggis oli kaikkea muuta kuin välipala. Taisin joskus lokakuun tietämillä törmätä Ruttunutun blogiin ja kuolattuani upeita tuotoksia tuumasin, että haluan myös kokeilla applikointia - ensimmäisen kerran sitten yläasteen. Koska onnistumisen varmuutta ei ollut, hankin syksyn aikana kirppareilta halvalla lasten paitoja ja tilasin Metsolasta velouria 10cm paloissa. Olivat niin edullisia, etten olisi sillä hinnalla edes viitsinyt leikata niitä pitkiä suikaleita. Kuva-aiheita bongailin lastenkirjoista ja mainoslehtisistä.

Koko projekti olisi varmaan jäänyt kesken ilman äidiltä joululahjaksi saatua Ottobren lehteä. Siinä sattui olemaan juttu applikoinnista ja niinpä kaksipuolisen liimakankaan sekä silitettävän tukikankaan salat aukesivat hieman helpommin. Siitä huolimatta oli tietenkin tehtävä vastoin ohjeita eli leikkasin ensin kuvion velourista ja silitin sitten liimakankaan. Juu, ei kantsinut! Liima meinasi tarttua silityslautaan ja velourin leikkaaminen oli haastavaa käsillä olleilla tylsillä fiskarseilla. Pöllön teko olikin sitten paljon helpompaa, velourista tuli liimakankaan ansiosta paljon tukevampaa leikattavaa. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että lähempää ei kuvia kehtaisi vielä ottaa, mutta hyvä alku tämä on. Applikointi itsessään oli yhtä intensiivistä keskittymistä vaativaa kuin muistinkin, suorastaan meditatiivista. Siili ja kettu odottavat siis jo applikointiaan, sitä ennen pitää vain kipaista kirpparille tylsiä paitoja metsästämään.