Kotikutoinen jämälankatakki

Tämä oli syksyn varsinainen hyväntekeväisyysprojekti. Ensinnäkin innostuin siskon jämälankailusta niin, että päätin pistää kaikki vanhat langat menemään. Koska en todellakaan harrasta yleensä mitään lapasia, pipoa tai kaulaliinaa vaativampaa, näitä jämälankoja ei todellakaan ole niin paljon kuin todellisilla neuletyypeillä. Nooh, vihreän ja ruskan sävyjä löytyi silti sopiva kasa. Siispä Puikoissa!-kirjan vauvan neuletakkiohje (Raitanuttu nuppuselle, 80cm) kouraan ja toimeen.

Toinenkin syy oli. Itkin loppuraskaudessa huonoa äitiyttäni- en ollut neulonut esikoiselle yhtään mitään ja muiden vauvoille olin kuitenkin aina yrittänyt jotain pientä väkertää. Sisko ja äiti vakuuttivat, että ihan hyvä äiti musta tulisi, mutta trauma jäi :D. Siksi siis tämä jämätakki. (Mainittakoon, että yläasteella aloitettu vauvan neuletakki on edelleen kesken ja tuskin koskaan valmistuu.)

Neulominen sujui ihmeen sutjakkaasti, ehkä siksi kun lankaa sai ja piti vaihtaa niin usein. Aluksi olin varma, että lankoja on runsaasti, mutta etukappaleisiin tullessani tajusin, että saadakseni edes jokseenkin samanlaiset kappaleet, pitäisi vähän kikkailla. Loppujen lopuksi paksua vihreää mikälie-Novita-lankaa saatiin uppoamaan takkiin aikalailla ja hihat muodostuivat omanlaisikseen juuri niiden takia. Olipas melkoinen survival-projekti, loppujen lopuksi tätä vihreää lankaa jäi jäljelle tasan 10cm. Mutta valmista tuli ja trauma on selätetty. Lapsi ei tosin ole vielä oikean kokoinen ja tuotos on vähintäänkin kotikutoinen.

P.S Miksi kukaan ei ollut aiemmin kertonut, että kappaleiden yhdistäminen sujuu helposti virkaten piilosilmukoita? Novitan syysnumerossa näin kerrottiin ja heti onnistui. Aiemmin on ollut tuskallisin vaihe, nyt lapsellisen helppoa.