Syksy on pipojen aikaa. Äitin kanssa ollaan molemmat niitä väsätty, vähän eri tavoin vain. (Äiti muuten teki myös heijastavan pipon, tsekkaa päivitys täältä.) Mun pipohommat saivat alkunsa sairaslomasta. Lääkäri määräsi minut ja kasvavan mahan lepoon ja niinpä tartuin puikkoihin. Ensin valitsin epämukavuusalueen ja pitsineuleen, mutta siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Menin ohjeen kanssa sekaisin ja pitsineule ei enää 10 senttimetrin jälkeen näyttänyt ihan miltä piti. Siis purkamaan ja jatkoinkin ihan vaan tasaista neuletta, olihan lanka koristeellinen Novitan Säde. Tavoitteena oli pipo kummitytölle Frozen-teemaa jatkaen. Toiveissa oli löysä pipo ja tietenkin siinä piti olla jotain talvista.
Koristeeksi pipo sai aikoja sitten tehdyn heijastinnauharuusukkeen. Pipon vuoreksi päätyi vanha abipaitani, joka ei enää ikinä olisi päälle mahtunutkaan.
Kummitytön pikkusiskon pipon tein puolestaan perinteisellä trikoopipokaavalla, tosin ilman kavennuksia. Pilkulliseen kankaaseena applikoin pikkutytön pieneksi käyneestä HelloKitty-paidasta kuvan sekä taakse merkin ja vähän myös heijastinta. Sisäkankaaksi päätyivät huonoksi menneet vanhat lasten trikoohousut.
Yksi pipo syntyi vielä tyttöjen äidillekin, siinä kaikki kankaat ovat vanhoista vaatteista ja kuva on hänen lastensa vanhasta paidasta. Niitä muistopaitoja siis :D.
Omakin äiti sai pipon. Kankaan on painanut Anniina ja sisäkankaana on minun vanhaa kauhtunutta trikoomekkoani.
Vanhoja kankaita on siis uponnut näihin ihan mukavasti ja jotenkin siitä tulee parempi mieli kuin upouusien kankaiden käyttämisestä. Hauskaa on myös käyttää vanhoja hyviä painettuja kuvia ja applikoida niitä. Näin pipot kantavat mukanaan paljon muistoja. Lisäksi käytetyt kankaat ovat ihanan pehmeitä varsinkin pipojen sisävuorena. Pimeän ajan alettua heijastinnauhaa ja -kangasta on tullut myös laitettua joka paikkaan. Sitä löytyy muuten tosi halvalla Poppanavakasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti