sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Voihan välipäivät!

Välipäivinä olin ajatellut siivota komeroita, aleshoppailla ja ommella pari uutta paitaa esikoiselle, vanhojen jäätyä pieniksi. Nooh, sairastuin sitten, oikein vesirokkoon. Kutisi niin, että ainoa keino pitää sormet irti näppylöistä, oli tehdä käsitöitä.

Niinpä paisumaan päässyt trikookangaskasa hupeni edes hiukan. Sammakkokankaan esikoinen valitsi Kärkkäisen kangasosastolta ihan itse jo syksyllä, koska oli tykästynyt Sammakkomummo-lauluun. Työkalukangas on samasta paikasta, mutta puolestaan isäni valitsema. 



Hauskaa on huomata, että pikkuhiljaa taidot tässäkin kehittyvät. Nyt sain kaula-aukot ekan kerran juuri sopivan kokoisiksi ja melkoisen siisteiksi. Koneen erilaisia ompeleitakin uskaltaa testailla koko ajan enemmän. Muuten näistä tuli kyllä aivan peruspertsapäiväkotipaidat.



Ihanaa on ollut olla lomalla (sairastamisesta huolimatta), mutta ei ole tuleva arkikaan hassumpi ajatus!

1 kommentti:

  1. Voi poloista! Vesirokko ei aikuisena ole mikään mukava tauti...:)

    VastaaPoista