Virkattu lamppu

Oi onnea! Se on valmis! Teki niin monta kertaa mieli tulla vilauttamaan, miten projekti etenee, sillä tuntui, ettei loppua tule.

Lampun tarina alkaa Oulun Kasarmin kirppareilta, josta mieheni kanssa sen ostimme 2000-luvun alussa. Varjostimena oli muovinen hökötys ja lamppu palvelikin uskollisesti opiskelija-asunnossamme. Sitten varjostin hajosi jossakin muutossamme ja päätyi varastoon odottelemaan uutta kirpparielämää. Yhä uudelleen ja uudelleen mies pelasti sen kirpparikasasta. Eräänä päivänä lamppua tarkastellessani tajusin, että siinä lukee Frandsen ja näin design-lamppu pääsi sisälle. En vaan keksinyt millään, miten tekisin varjostimen, sillä kaikki tuntui työläältä. Viime keväänä virkkuukoukku vimmastui ja kehikko sai päällensä matonkudetta. (klik)

Eräänä kesäiltana sitten mietin, mitä tekisin jämäkuteella. Koska paperinaruvirkkailun olin jo pari kertaa aloittanut, todeten siis aivan kamalan tylsäksi ja vaivalloiseksi, ajattelin kokeilla matonkudetta. Ja siitä se lähti! Ensimmäiset kerrokset olivat kokeilua ja kiristämistä, jotta matonkude pysyisi jämäkkänä. Vahingossa syntynyt kehikonpäällys osoittautui tässä tärkeäksi, sillä sen ansiosta varjostin ei päässyt luistamaan ja alimman kierroksen virkkasin jopa siihen kiinni.

Sormien ja ranteiden päällehän se pylväiden virkkaaminen otti, mutta jaksoin aina tehdä pari kierrosta illassa. Usko meinasi loppua, matonkudetta hain kahdesti lisää Lankamaailmasta ja viimeiset viisi kierrosta meinasivat jäädä tekemättä, kun esikoinen kaatoi leikeissään lampun, hehkulamppu halkesi ja kanta jäi jumiin. Onneksi kanta saatiin irti, uusi lamppu paikalleen ja viimeiset kierrokset loppuun.

Tykkään. Jostain syystä lamppu muistuttaa pilvenpiirtäjää, eikä vähiten takana luimuilevan NYC-kartan takia. Matonkudetta jäi jälkeen vain pieni jämä, siitä aloitin joululahjaruletin Eilen tein-blogin ihanan lumihiutaleohjeen avulla. Varjostimen pinta on hyvinkin elävä, koska kuteen laatu ja toki virkkaajankin kädenjälki vaihteli. Mutta sekään ei haittaa, sillä lamppu luo ihanaa lämmintä ja pehmeää tunnelmaa, myös silloin kun se on pois päältä.

 

Edit. Kännykän kätköistä löytyi vielä kuva tekovaiheesta. Lamppua oli pakko pitää virkatessa kenollaan, jotta niskat eivät aivan rasittuisi.