Vahakangasvillitys

Tämä tarina alkaa Tampereen käsityömessuilta. Tapanamme on, että sieltä löytyy aika monta kivaa lahjaa tai ainakin ideoita/materiaalia joululahjoihin. Sisko kysyi, mitä esikoiselle voisi jouluksi ostaa ja mä kerroin ajatuksestani tuunata esikoiselle pikkukeittiö ja antaa lahjaksi siihen liittyviä asioita. Sisko aloitti siis messuilla vahakangasessun metsästyksen, mikä osoittautui sitten kuuleman mukaan hankalaksi, koska kaikki eteen tulleet olivat aika tyttömäisiä. Ei siinä mitään, lapsemme käyttää melko lailla kaikkia värejä, mutta eipä nyt haluttu alleviivata sitä, että keittiöhommat olisi vaan tyttöjen juttuja...

Äiti oli kuitenkin lukenut ajatuksiamme ja oli ostanut mulle kirjan 'Värikästä vahakankaasta' sekä puolisen metria harmaata pilkullista vahakangasta sekä tätä värikästä pöllövahakangasta.

 

Selailin kirjan innostuneena heti läpi ja muistin saman tien essuidean. Lisäksi pikkukeittiöidea jalostui siskon ostamien puisten leikkiruokien ansiosta kauppaleikiksi, joten esikoinen tarvitsi tietysti myös pienen ostoskassin. (Pikkukeittiön tuunaus on vielä hitusen kesken, lopullisen tuloksen näette myöhemmin :D )

Näin ollen uudenvuoden päivänä käytin esikoisen päiväuniajan tehokkaasti. Kaavat leikkelin kirjan hyvän ruutukaavapiirroksen mukaan sanomalehdelle ja seurailin jopa kirjan ohjeita melko tarkkaan. Essuun tein kuitenkin sitomisnauhat kanttinauhasta kun en oikein vielä luottanut kykyyni tehdä noita nauhoja.

Kirjaa kehun ehdottomasti selkeydestä sekä rennosta asenteesta. Itse olisin varmaan aivan turhaan alkanut tehdä hienoja päärmeitä, mutta mihis niitä oikeasti vahakankaassa kaivataan, helpoilla käänteillä sai aikaan siistejä saumoja!

Lisäksi kirjassa on monia yksinkertaisia, toteutuskelpoisia ideoita sekä ohjeet siihen, miten vaikeimmista tai usein toistuvista ompelujutuista selviää. Esimerkiksi sankojen teko neuvottiin kyllä tarkkaan, mutta elämä kun ei oo täydellistä, niin ei ne nyt silti ihan justiinsa oo :D.

 

Kauppakassi pääsi jo kovaan käyttöön, essun merkitys ei tainnut vielä ihan aueta. Esikoinen sai myös napata itse kuvan pikkukeittiöstään tässä vaiheessa ja kuvassa näkyy myös pikaisesti ommeltu patahanska. Sattumalta olin ostanut viime keväänä pöllojä puuvillakankaalla. Hanskasta tuli tosin hieman pieni eikä muutenkaan onnistunein, mutta asiansa ajaa.

Vahakankaista taisin nyt sitten vähän innostua, seuraavat jutut ovat jo suunnitteilla. Eipä oo ennen ollut suosikkimateriaali, mutta kieltämättä lapsen kanssa melko näppärää. Saatoin siis jäädä koukkuun...