Ihanaihana ystäväni antoi mulle kolmekymppislahjaksi Surrur-kirjan, joka oli kääritty Marimekon Lappuliisa-kankaaseen. Olin ihan pähkinöinä pelkästään kirjasta ja sitä ennen en ollut koko Lappuliisa-kuosia nähnytkään. Nooh, tietty ekana tuli mieleen tehdä siitä pannulappuja, joululahjoiksi. Yhden tein (totuus: vieläkin kesken) kun jotenkin ei vaan inspannut. Nooh, Surrur-kirjaa selailtuani pääni on aina ihan täynnä ideoita ja keksinkin leikellä ympyröitä vanhaan suosikkipaitaani. Olin pitänyt Indiskan trikoopaitaa niin antaumuksella, että kainalot olivat kuluneet puhki. Samalla kun korjasin ne, ommella surautin lantion tietämille pari pylpyrää. Taustalla oli silitettävää tukikangasta ja kuviot kiinnitin paikoilleen kaksipuoleisella liimaharsolla. Trikoon ja puuvillan ystävyys aiheutti toki pientä kupruilua, mutta siitä viis. Vanhasta tuli uusi ja kentien jopa suosikki jälleen.
Olin suunnitellut hernepussien tekoa esikoiselle jos ties kuinka kauan, joten Lappuliisa pääsi töihin uudestaan. Lisäksi laatikosta kaivettiin esiin äidin vanhat tyynynpäälliset ja jämätilkkukankaaita. Oli tässä joku pedagoginen tausta-ajatuskin, niinku kolmiot, suorakulmiot ja ympyrät ja silleen.
Väri-inspiraation lähde näkyy kuvan taustalla. Voi ihana värikaaos!
Kangasta piisaa vielä, joten Lappuliisan varalle on lisääkin suunnitelmia. Tosiystävät kun innoittavat aina uuteen! Ainakin tahtoisin paidan kaveriksi kaulakorun Surrurin innoittamana ja ehkä jotain vänkää vapuksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti