Tahtoo, tahtoo!

Tässä yhtenä päivänä päädyin sattumalta selailemaan Luhdan sisustustuotteiden kevätvalikoimaa. Rehellisyyden nimissä on todettava, etten mitenkään erityisen aktiivisesti muista, että Luhdalla on jotain tekemistä sisustustuotteiden kanssa, vaikka meilläkin taitaa olla muutamia Luhdan pyyhkeitä. Mutta vitsi, mikä ihanuus siellä nyt oli: rahi, joka näyttää paksusta matonkuteesta tehdyltä.



Ja tämä, mikä makea väri!



Ihanan rouhea ja mun lempimateriaalia: puuvillakudetta. Rahit maksaisivat noin 90 euroa ja niitä on myynnissä ainakin täällä. Jotenkin tekisi mieli lainata vähän ideaa ja kokeilla, saisiko virkkaamalla tehtyä tällaisen, vaikka hieman isomman.

Ja mikä toinen onni: ihan alusta ei tarvitse alkaa arvailla, miten tuollainen rahi tehdään. Työkaveri antoi 101 ideaa -lehden, jonka kannessa jo komeilee iso lattiatyyny.


(Tarkkaavaiset huomaavat, että kyllä, täällä juhlitaan pientä prinsessaa juomalla vain teemaan sopivasti mukista!)

Tyynyn on suunnitellut jämälangoista ja ekolangoista kirjat tehnyt Sanna Vatanen, joten ei ole yllätys, että tyynyyn on käytetty ekolankoja ja jämälankoja.



Minä aion silti kokeilla rahin tekemistä matonkuteesta. Tällä hetkellä lankakorissa on kuitenkin vain marjapuuronpunaista matonkudetta, enkä ole ihan varma, sopiiko marjapuuro uuteen kotiimme. Jos sitä saisi vielä hetken hillittyä itseään...

Tuubihuivista hupuksi

Helsingissä on viime päivinä pyryttänyt vaakasuoraan. Juuri tällaisessa säässä korostuu pukeutumisen merkitys. Silloin minä laitan kahdet sukkahousut päällekkäin ja huolehdin, että kaulassa on huivi niin sisällä kuin ulkona. Kurkkukipu ei nimittäin ole mun lempparisairaus.

Yksi suosikeistani on Novitan violetista Crystalista neulottu tuubihuivi, jonka tekoon innostuin nähtyäni tämän kuvan Novitan sivuilta (josta kuva on lainattu.).



Lempivärini on ollut pitkään violetti, ja en nyt paljettien välkkeellekään irvistä. Ei siis ollut mitään syytä olla tarttumatta puikkoihin ja tutustua tähän ohjeeseen.

Myssy valmistui ensimmäisenä, mutta tajusin aika nopeasti, etten todellakaan näytä siinä niin coolilta kuin tuon kuvan malli. Siksi myssy on saanut vakipaikan eteisen naulakon hattuhyllyltä. Sovittelen sitä välillä, mutta aina joudun toteamaan, että ei, vielä ei ole aika kypsä, että myssy tuntuisi istuvan mun päähän.

Mutta se kauluri/tuubihuivi on mainio! En tehnyt sitä ohjeen mukaan vaan soveltelin ja koska halusin sen nopeasti käyttöön, en tehnyt sitä niin pitkäksi kuin piti. Ja ratkaisu oli hyvä, sillä nyt voin pitää huivi kahdella tavalla.

Ensinnäkin näin: tuubihuivina, joka asettuu melko tiukasti kaulan ympärille ilman että sitä tarvitsee kieputtaa kolmesti kaulan ympärille. Joo, tämä on siis tiukka putki.



Toinen vaihtoehto on tämä pyrypäivän pelastus: huppu.



Kuva on hassu - no arvaat varmaan miksi. Mutta yksinkertaisesti kiskaisen vain huivin pääni yli ja sitten on taas ihanan lämmin, eikä pyry niin haittaa.

Tietenkin voidaan kysyä, että näytänkö muka tämä huppu päässäni yhtään coolimmalta kuin myssy päässä. Tuskin. Mutta se ei haittaa. Voin huijata itseäni keskittymällä siihen ajatukseen, että kyseessä on kuitenkin se tuubihuivi, josta niin pidän!
(Edit: Jos haluat tehdä toisenlaisen tuubihuivin, tässä yksi virkkaamalla syntynyt ja tämä tehty ompelemalla.)

Where have all the buttons gone?

Taisi olla kesä 2006 tai 2007 kun näin Anniinan ja mun Italian-reissulla Firenzessä nappikoruja ja sovelsin sitten idean omaan käyttööni. Napit on kaikessa yksinkertaisuudessaan pujoteltu vahanauhaan sopivin välimatkoin ja nauhan voi pujottaa kaulan ympärille kolme kertaa.

Poikkeuksena on vihreä koru. Siihen tein kolme nauhaketjua, jotka liitin yhteen vahanarulla ja solmuilla. Lukon roolia esittää nappi, joka sujautetaan vahanauhalenkkiin.

Turkoosissa korussa olevia vanhoja metallinappeja on edelleen ja taidan haaveilla itselleni jostain hopeansävyisestä nappikorusta.

Tykkään, koska ovat hauskoja ja rentoja, eikä tarvitse pelätä, että menevät rikki. Parasta on erilaisten nappien muodostamat yhdistelmät.

Koru on aina vähän erilainen varsinkin koska nappeja voi liikutella nauhassa ja kaulalla nauhat voi 'kieputtaa' yhteen.

Ai mitenkö tämä liittyy nykyhetkeen? Nooh, tekeillä on parhaillaan monenmoista ja suurimpana työnä applikoitu ja tuunattu mekko kummitytölle synttärilahjaksi. Sen seuraksi olin ajatellut tehdä nappikorun. Muttamutta, minne ovat kaikki napit kadonneet kirppareilta? Etsiskelin nimittäin violetteja ja keltaisia nappeja ja tulos oli äärimmäisen laiha. Muutama vuosi sitten löysin kaikenmaailman Fidoilta ja yhteiskristillisiltä superedullisesti nappeja jos jonkin värisiä. Ehkä pitkään jatkunut nappi-innostus on tyhjentänyt varastot, sillä nyt löysin vain supertylsän värisiä nappeja. Jos siis joku tietää, missä ne napit lymyilevät, niin kertokaa :D!

Lappuliisa=ystävä

Ihanaihana ystäväni antoi mulle kolmekymppislahjaksi Surrur-kirjan, joka oli kääritty Marimekon Lappuliisa-kankaaseen. Olin ihan pähkinöinä pelkästään kirjasta ja sitä ennen en ollut koko Lappuliisa-kuosia nähnytkään. Nooh, tietty ekana tuli mieleen tehdä siitä pannulappuja, joululahjoiksi. Yhden tein (totuus: vieläkin kesken) kun jotenkin ei vaan inspannut. Nooh, Surrur-kirjaa selailtuani pääni on aina ihan täynnä ideoita ja keksinkin leikellä ympyröitä vanhaan suosikkipaitaani. Olin pitänyt Indiskan trikoopaitaa niin antaumuksella, että kainalot olivat kuluneet puhki. Samalla kun korjasin ne, ommella surautin lantion tietämille pari pylpyrää. Taustalla oli silitettävää tukikangasta ja kuviot kiinnitin paikoilleen kaksipuoleisella liimaharsolla. Trikoon ja puuvillan ystävyys aiheutti toki pientä kupruilua, mutta siitä viis. Vanhasta tuli uusi ja kentien jopa suosikki jälleen.

Olin suunnitellut hernepussien tekoa esikoiselle jos ties kuinka kauan, joten Lappuliisa pääsi töihin uudestaan. Lisäksi laatikosta kaivettiin esiin äidin vanhat tyynynpäälliset ja jämätilkkukankaaita. Oli tässä joku pedagoginen tausta-ajatuskin, niinku kolmiot, suorakulmiot ja ympyrät ja silleen.

Väri-inspiraation lähde näkyy kuvan taustalla. Voi ihana värikaaos!

 Kangasta piisaa vielä, joten Lappuliisan varalle on lisääkin suunnitelmia. Tosiystävät kun innoittavat aina uuteen! Ainakin tahtoisin paidan kaveriksi kaulakorun Surrurin innoittamana ja ehkä jotain vänkää vapuksi...

Melkein parhaat käsityökirjat

Olen pian muuttamassa.
Se kertonee jo paljon tämänhetkisistä ajatuksistani. Minne vain kotona katsonkin, kysyn itseltäni: otanko tuon mukaani, voinko pakata sen jo nyt vai tarvitsenko sitä vielä viime viikkoina ennen muuttoa.

Tänään olen silmäillyt kirjahyllyäni näissä mietteissä. Viime vuosina sinne on pesiytynyt kaikenlaisia neulonta-, askartelu- ja tuunauskirjoja.


Yksi hauskimmista on Ihanat neuleet -kirja, joka vanhahtavasta ulkonäöstään on vuodelta 2008. Se esittelee 1930 - 50-lukujen neulemuotia ja iso osa niistä on edelleen tosi muodikkaita. Varsinkin iltajuhliin tarkoitetut topit, lyhythihaiset paidat ja jakut ovat edelleen elegantteja.



Tämän iltajakun tekemistä olen harkinnut jo pitkään. Kenties yksi syy on se, että värikuvassa jakku on violetti - lempivärini.

Kerran jopa ostin siihen sopivat langat, mutta päädyin tekemään ihan muuta.

Toinen kirja, jota olen viime päivinä päätynyt selailemaan on Strömsön parhaat palat. Sen tunnelma on niin strömsömäinen, että tekisi mieli tehdä yksi jos toinenkin työ sieltä, jos saisi samalla sen tunnelman. Pidän etenkin tästä sivusta ja olenkin tehnyt tuollaisen rintakorun. Enemmän kuitenkin ihastelen tuota helmikulhoa. Herkullinen! Jos kuitenkin itse kaataisin puuhelmeni lasiastiaan, ne eivät näyttäisi varmaan yhtä hyvältä kuin tässä. Pölyttyisivätkin.

Nämä molemmat kirjat lähtevät varmasti muuttokuormaan. Eivät ne nyt ihan parhaita käsityökirjojani ovat, mutta molempien tunnelma on ainutlaatuinen.

Onko muuten sinulla lempikäsityökirjaa?

Väriä kevääseen

Lankalaarin pohjalla oli jo pitkän aikaa virunut kaksi lankakerää, joissa väri vaihtuu ihanasti kirkkaan keltaisesta kirjoneuleen kautta tumman violettiin. Kai se oli sukkalangaksi tarkoitettu, mutta sukkien neulominen ei oo mun juttu.

Siispä Puikoissa-kirjan lasinlämmitin-ohje innoittajaksi ja käteen 3,5 puikot. Tein ihan summamutikassa nelisenkymmentä silmukkaa, kun en aluksi edes ollut varma tuleeko niistä mukin- vai lasinlämmittimet. Tasona neuloin ja lopuksi yhdistelin rinkulaksi piilosilmukoita virkaten (oikeat puolet vastakkain), jotta sain sopivan kokoiset. Langasta valikoin pätkiä niin, että sain kaksi sinisävyistä ja kaksi keltaisenkirjavaa lämmitintä. Laseiksi päätyi Ikean kuumien juomien korkeat lasit ja toimii! Ei ehkä niinkään pidä lämpimänä vaan eristää lämmön, ettei sormet pala, jos juoma on kovinkin kuumaa.

Yksi pääsi jo koekäyttöön kahvikaakaojuomalle. Mies piti vähän turhakkeena ja kai nää vähän onkin, mutta piristääpä talvipäivää!

 Samasta langasta jäi vielä vaikka kuinka paljon, joten kummityttö saa kevääksi päätä suojaamaan kolmiohuivin (tehty Puikoissa-kirjan Raitahuivin ohjetta soveltaen). Huivi mahtuu mullekin, koska laitoin reilusti aloitussilmukoita, mutta ehkä parempi niin, suojaa ehkä hiukkasen korviakin. Lämpimistä kevätpäivistä haaveillen syntyi langanpätkistä myös kämmekkäät kummitytön hanskojen päälle tai ihan pelkästään pidettäviksi silloin kun hanskojen käyttäminen ei oikein enää huvita, mutta vähän lämmikettä vielä kaivataan. Eli ihan hupsuttelukämmekkäät...

Väriä helmikuun päiviin ja huomiseen ystävänpäivään!

Palloja ja raitoja

Tämä postaus on pakko aloittaa tunnustuksilla. Ensinnäkin: en käytä itse Marimekon tasaraitaa, koska se saa minut näyttämään ammattini edustajalta (lue:luokanopelta). Toiseksi: en ole merkkiuskollinen, en siis osta mitään merkin takia.

Tärkein tulee kuitenkin tässä: Jos minulla on jotain materiaalia, haluan löytää sille käytön tai sitten laittaa eteenpäin tarvitsevalle. Niinpä äidin ostamista Marimekon pallo- ja raitakuosien paloista piti keksiä jotain. Olin jo aikani miettinyt, että niistä voisi ainakin tehdä kevätpipoja esikoiselle. Tykkään Kimperin pipoista, mutta nimenomaan mieluummin ilman sitä merkkiä ja ajattelin, että ihan itsekin varmaan vastaavan osaan tehdä. Mutta.. nämä aivot ei vaan taipuneet sanallisista ohjeista tai itse miettien ymmärtämään, miten sellainen kääntöpipo tehdään. Viimein törmäsin hyvään kuvalliseen ohjeeseen - tsiis, miten helppoa! Tällä ohjeella tein ensin yhden suorakulmaisen koeversion, jonka koko meni kyllä aivan metsään. Seuraavaan tajusin mittailla palat tarkemmin ja niin sai esikoinen

 
korvapipon, joka kaipaa selvästi kettuapplikointia

 ja pyöreänmallisen pallopipon,joka on sopivasti hip ja hop.

Sinivalkoraita ei innostanut pipokokeiluihin ja hetken palaa pyöriteltyäni mieleen tuli eilen vaatekaupassa näkemäni raitapaidat. Siis raitahan on yllättäen muotia tänä(kin) keväänä! Ja samantien muisti toimi-joskus pari kesää sitten olin kirjoittanut muistikirjaan: "Osta raitatrikoota ja ompele tuubihuiviksi!".

Huiviin käytin neljä palaa, jotka ompelin saumuriommelta matkivalla ompeleella renkaaksi. Sivut on täysin huolittelemattomat ja palat eivät edes olleet symmetrisiä. Parhaani mukaan yritin raitoja kohdistaa, siinä kohtuullisesti onnistuen.

Lisäksi päätin valita väärän puolen oikeaksi ja tällainen siitä tuli.

Tasaraitaa kerrankin mulle sopivassa muodossa!

Ystävyys ei ole pöllömpää

Männä vuosina en ole töiden tuoksinassa ehtinyt muistaa omia ystäviä juuri lainkaan. Töissä on toki askarreltu ja kollegoita muistettu, mutta muut ystävät ovat jääneet säälittävien kiirekahvitteluiden varaan. Tänä vuonna aikaa on enemmän, joten olen yrittänyt vähän petrata. Niinpä 3-vuotiaille kummitytöille on valmistumassa pienet lahjat ja muutamalle lähimmälle ystävälle myös jotain mukavaa.

Ravelrysta bongasin tämän pöllöohjeen, jota yhdistelin SK 2/2009 huovutetun pöllön ohjeeseen.

 

Ravelryn (ilmainen!) ohje oli helppo, tosin lopun silmukoinnin vaihdoin jo perinteiseen piilosilmukoiden virkkaamiseen. Pöllöissä on käytetty jämälankoja ja välillä neulottu kahta lankaa kerralla. Ei lainkaan pöllömpi essumuori lapsineen!

Viime päivinä on tullut Ravelryn ja Pinterestin lisäksi selattua vanhoja käsityölehtiä. Niistä löytyy kyllä vielä vaikka mitä ja sille ei voi mitään, että olo on seesteisempi lehtien kuin netin selailun jälkeen. Ehkä ystävänpäivälahjoiksi pienille ja isoille ystäville päätyy vielä jokin näistä...

Myös SK 2/2009

SK 2/2011

Viime viikon pakkaspäivinä lehtiä selaillessa kehoa ja mieltä lämmitti ystävältä joululahjaksi saatu lumiukkosoppa.  Muutamat ystävät saavat siis tällaisen kaakao-vaahtokarkki-karkkikeppi-sopan päiviänsä piristämään.

Millaisin tavoin te lukijat aiotte ystäviänne muistaa?

Kranssi vaihtoon

Meidän taloyhtiössä ei ole tapana pitää ovessa kransseja saati muita tervetulotoivotuksia. Olen silti halunnut poiketa linjasta, sillä on kivempi tulla kotiin, kun jo ovessa on jotain kivaa nähtävää. Olin jo todella pitkään katsellut samaa kranssia, joten alkoi olla aika vaihtaa. Ja no, jos ihan rehellisiä ollaan, mulle oli kyllä vihjailtu, kuinka kauan sama kranssi oli ovessa ollut. (Joku joulu sitten kääräisin siihen punaista nauhaa ihan vain siksi, että näyttäisi paremmin vuodenaikaan sopivalta.)

Tämä vanha kranssi on tehty kiinnittämällä kirpparilta ostettuja nappeja rautalangalla kirpparilta löytyneeseen kranssiin. Nauha on avattua paperinarua.

Kooltaan entinen kranssi oli iso ja tyyliltään massiivinen. Halusin siis vaihteeksi jotain sirompaa. Pohjaksi otin joskus joulun aikaan Tiimarista ostamani pohjan, johon kieputin jälleen rautalankaa ja pujottelin siihen muovikristalleja ja vanhasta rannekorusta irrotettuja helmiä. Hopea nauha on joululahjapaketista, violetti on avattua paperinarua, mutta tällä kertaa ohuempaa.

Kranssi on tosiaan siro, kuten toivoin, mutta olen nyt hieman miettinyt, pitäisikö silti siihen saada jotain lisää. Onkohan tämä jo hieman liian vaisu piristämään kolkkoa ulko-ovea?